Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme selaimen päivittämistä uudempaan versioon.

Historiaa

Suvun esi-isänä pidämme noin 1678 syntynyttä Ambrosius Gerlanderia, joka kirjoittautui Turun yliopistoon 1701. Hänen aikaisemmista vaiheistaan tai vanhemmistaan ei ole säilynyt mitään tietoa. Yliopiston kirjoihin hänet oli merkitty vain Viipurista tai Viipurin hiippakunnasta kotoisin olevaksi (Viburgensis). Nimen perusteella on esitetty olettamus, että hän olisi tullut yliopistoon Inkerinmaalta (Ingermanland), joka siihen aikaan vielä kuului Ruotsin valtakuntaan, tai mahdollisesti olisi saksalaisperäistä sukua. Ilmeisesti nimi on ajan tavan mukaisesti luotu vasta opiskelua aloitettaessa, koska sitä ei ole todettu esiintyneen aikaisemmin. Vuodesta 1716 alkaen eli isonvihan aikana ja vielä sen jälkeen Ambrosius toimi Rantasalmen kappalaisena kuolemaansa 1727 saakka.

Ambrosius meni 1710 naimisiin Christina Ursinuksen, Rantasalmen 1704 kuolleen kirkkoherran Jacob Ursinuksen ja tämän toisen vaimon Regina Udnien tyttären kanssa. Heille syntyi kolme lasta, Jakob, Regina ja Carolus.

Ambrosiuksen poika Jakob kirjoittautui Turun yliopistoon 1731. Papiksi hänet vihittiin 1734. Toimittuaan apulaisena Leppävirran ja Tohmajärven seurakunnissa hän pääsi 1737 Kiteen 2. kappalaiseksi. Vaimokseen hän sai Tohmajärven (sittemmin Rantasalmen) kirkkoherran Johan Kyanderin tyttären Helenan. Heille syntyi 7 lasta, ja näiden jälkeläisiä ovat nyt tunnetut Gerlanderit. Pikkuviha 1742-43 kohteli kaltoin perhettä. He menettivät yhden lapsistaan ja kaiken omaisuutensa venäläisten hyökätessä Kiteelle.

Jakobin kuoltua 1756 hänen tyttärensä Margareta meni 16-vuotiaana naimisiin itseään 31 vuotta vanhemman Kiteen kirkkoherra Anders Winterin kanssa ja sai 11 lasta. Jakobin pojan Antin tytär Beata nai Kiteen lukkarin Petter Mansneruksen ja sai 8 lasta. Ambrosiuksen tytär Regina nai Koiviston kappalaisen Henricus Nybergin ja sai tämän kanssa 4 lasta. Näiden kaikkien jälkeläiset kuuluvat Ambrosiuksen jälkeläisiin samoin kuin poikien kautta Gerlanderin nimen perineetkin.

Suvun tyttärien avioliittojen ja heidän jälkeläistensä kautta suku on eri polvissa luonnollisesti jakautunut lukuisien sukunimien alle. 1900-luvulla eräät Gerlanderit myös suomensivat nimensä. Tällä tavoin saatiin sukuun suomennetut nimet Tuomela (1906), Karikoski (1929), Salmento (1929), Aallos (1932), Keranto (1935), Lehtikuusi (1935), Kelalahti (1935) ja Tehoranta (1938).